KIPSIHOIDON ONNISTUMISEN ANATOMIA:

Kipsi-immobilisaatiohoidon onnistuminen vaatii hyvän ja toimivan kipsin lisäksi paljon muutakin. Hyvä kipsari on käsistään taitava, hyvä opettaja sekä potilasta kannustavasti motivoiva ohjaaja. Karkeasti voidaankin hyvän kipsihoidon onnistumisen edellytykset jakaa kolmeen osaan.

1. Hyvä ja asianmukainen kipsi

Hyvän kipsin tekeminen lähtee käytettävän materiaalin valinnasta ja siihen vaikuttaa potilas ja potilaan vamma. Yksi ja sama materiaali ei sovi kaikille potilaille vaikka vamma olisi sama, tässä tulee merkittäviä eroja jotka kipsarin on huomioitava. Esimerkkeinä näistä eroista voi karkeasti luetella seuraavaat; potilaan ikä, anatomia, elämäntilanne, elintavat jne.

2. Annettavat kipsihoito-ohjeet ja kipsin käyttöön liittyvät ohjeet

Hyvä kipsari kertoo hoito-ohjeet niin, että potilas ne ymmärtää. Se ei todellakaan ole yksinkertaista, tässä tarvitaan juuri niitä hyvän opettajan ominaisuuksia ja kun potilas kotona perehtyy hänelle annettuihin kirjallisiin kipsinhoito-ohjeisiin, mieleen palaa kipsarin antamat hänelle yksilöidyt ohjeet!

Tärkeä ohjeiden osa-alue on käyttöohje. Toki lääkäri antaa hoidolliset ohjeet ja mahdollisesti fysioterapeutti ohjeistaa ne käytännön harjoittelulla, mutta varsinkin päivystystilanteissa tämä voi olla haastavaa toteuttaa noin moniammatillisena tiimityönä. Usein kipsihoito-ohjeiden antaminen jää kipsarille. Kipsaustilanteessa onkin hyvin haastavaa se, että potilaat usein kysyvät juuri kipsarilta näitä ohjeita. Ammatillisen kokemuksen kautta on pystyttävä antamaan potilaalle vamman hoitoa edistäviä ohjeita niin, että ne ovat lääkärin määräysten mukaisia ja ohjaavat potilaan toimintaa hoidollisesti oikeaan suuntaan.

Ohjeita on tärkeä antaa mutta haastavaa on saada potilas noudattamaan annettuja ohjeita. Tullaan kohtaan kolme.

3. Potilaan motivointi

Potilaan motivointi on merkittävä osa hoidon onnistumista, joka valitettavasti usein unohtuu kokonaan. Parhaimmillaan potilaan motivointi on sitä, että jutustelun ja ohjeiden rummutuksen keskellä potilas itse ymmärtää MIKSI ja MITÄ hänen kannattaa tehdä vamman hoitoa edistääkseen. Karkeasti potilaan olisi hyvä ymmärtää syy ja seuraussuhteita niin hyvin, että se motivoi potilasta automaattisesti tekemään oikeita päätöksiä ja arjen ratkaisuja hoidon edistämisen suhteen.

Näistä kaikista kolmesta osa-alueesta voisi kustakin kirjoittaa kirjan verran asiaa. Nyt tarkoitus on muistuttaa siitä, että hyvä kipsi, kipsari ja kipsihoidon onnistuminen ei todellakaan tarkoita vain kipsin hyvää mekaanista tekemistä - vaan kipsihoidon onnistuminen on isompi kokonaisuus. Hyvästä kipsarista voidaan puhua silloin kun koko kokonaisuus on hallinnassa :)